Unelmia

Tähän saakka olen unelmoinut mitä mielenkiintoisimmista asioista kuten liesituulettimesta, ei asunnossani ei ole liesituuletinta, toisaalta aina välillä on käynyt mielessä, että oma sauna myös olisi kiva, sillä kerran viikossa tiettyyn aikaan oleva saunavuoro hieman pistää miettimään omia aikatauluja, sillä maksaahan se joka kuukausi, käytti sitä tai ei, vuorostani en luovu, olenhan saanut sen perjantai-iltaan. 

Kuitenkin eräänä yönä kun olin hoitokoiraa käyttämässä yöhädillä katsoin taloyhtiön parkkipaikalle ja sytytti, että oma auto olisi ihana, ei mulla ole edes ajokorttia, enkä tätä edes hetkeen voi ajaa, sillä viimeisimmästä epilepsiakohtauksesta on liian lyhyt aika. Aina sillointällöin olen haaveillut ajokortista, mutta koskaan en ole omasta autosta haaveillut aiemmin. 

Pitkään olen ollut myös sitä mieltä, että töitä kyllä riittää, vaikka päivä kerrallaan kunhan ottaa kädet pois  taskusta, kuitenkin eräänä päivänä ollessani yläasteella ohjaajana aloin miettimään, että haluaisin tehdä joskus keikkaa myös erilaisissa ympäristöissä, ympäristöissä jotka vaatii lääkeosaamista, silloin sytytti, haluan käydä sote-alan tutkintoni loppuun, joo tiedän sote-alan ongelmat, päiväkotipuolelta on kokemusta, vammaispuolelta on kokemusta, hoitohenkilökuntaa on ympärillä ihan tarpeeksi, mutta silti, silti vaan tuli sellainen tunne. En oikeestaan enää haaveile työsuhdetyöskentelystä, haaveilen vaan keikkailusta, mutta mahdollisimman monipuolisesta sellaisesta ja hoitoalalla sitä muuten riittäisi. Vielä on vähän auki, että mihin ja millä aikataululla hakeudun opintoni loppuun suorittamaan, mutta ajattelin hakeutua ne loppuun suorittamaan.