Kohti unelmia

Kirjoitin eräänä päivänä kuinka sain päähäni, että sain päähäni, että voisin suorittaa vihdoin sen puuttuvan tutkinnon, kaikennäköistä on jäänyt kesken, lähihoitajan tutkinto, koin etten ole siihen valmis suoraan peruskoulun jälkeen, lastenohjaajan tutkinto, mulle uskoteltiin kuulonhuollon ammattilaisten toimesta, että kuulovamman kanssa en jaksa päivääkään lapsiryhmässä, olis pitänyt vaan kuunnella omaa itseä, kuitenkin ohjasin seurakunnalla lasten kerhoja ja toimin isosena, toimitilahuoltajan opinnot lopetin yhtä nopeaa kun aloitin, toivuin tuolloin liikenneonnettomuudesta myöntämättä asiaa edes itselle, koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan opinnot, olin mielenterveydellisesti liian huonossa kunnossa tuolloin. 

Keskustelin aiheesta psykoterapeutin kanssa, tapasin myös psykan polin kuntoutusohjaajan kanssa, kummallakaan ei ole mitään asiaa vastaan, mulla on psyykkisesti todella hyvä tilanne, en edes itseasiassa syö mielialalääkkeitä, mä olen nepsyjuttujen kanssa oppinut hallitsemaan itseäni ja suostuin jopa aloittamaan adhd-lääkityksen ja tästä on suuri hyöty, kaikenlisäksi joka kevät olen ollut kaikkein huonoimmillani henkisesti, kaikki on balanssissa, vaikka ulkopuolelta "sataa paskaa niskaan", olen oppinut hallitsemaan kuormitustani ja ennen kaikkea sanomaan ei. 

Hain aivan "tavalliseen" amikseen, puhuttiin myös vaihtoehdosta erityisammattioppilaitos, mutta mua ei saa kitkettyä Hyvinkäältä pois ja sote-alan osalta lähimmät on Hämenlinnassa ja Espoossa, Hämeenlinnaan julkisilla kulkeminen olis ollut lähes mahdotonta, Espoossa sijainti olisi ollut julkisilla mahdollinen, mutta lähempänä oli useita vaihtoehtoja, hain siis yhteishaun kautta, nuorisoasteen opinnoissa kuitenkin vielä todennäköisemmin saattaisi olla enemmän lähiopetusta tarjolla, mulle vähän helpompi tapa opiskella.