2022

 Tammikuu

Sain ensimmäisen vyöruusun, kuume, ihme hirveän kipeä ihottuma selässä, veto pois. Aloitin myös opiskelut koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. 

Helmikuu

Yritin opiskella kotoa käsin, mulle tehtiin henkilökohtaista ja erityisentuen suunnitelmaa jotta opinnot onnistuisi. Sain yhden elämäni fyysisesti ja henkisesti rankimmista epilepsiakohtauksista ja tällöin päätin, että nyt alan tsemppaamaan syömisieni kanssa, sillä neuron lääkäri puhui kuinka mun olemuksesta ja verikoearvoista näkee aliravitsemustilan.

Maaliskuu

Maaliskuun alussa olin jumissa kaverin luona, asuin vanhemmillani, olin ollut täällä pari yötä ja kotona saatiin korona, itse olin oireeton, kaverilla ollut hiljattain korona, sovittiin, että pysyn toistaiseksi täällä, testasin kyllä itseni, negatiivininen. Kaksi viikkoa kaiken kaikkiaan olin jumissa. Oli kyllä koiraseuraa eikä tällöin enää mitään virallisia karanteenimääräyksiä ollut, mutta ikinä en ole koti-ikävästä kärsinyt, paitsi tuolloin. Maaliskuussa sain myös tiedon asunnosta ja otin tämän vastaan, ei muuta kun muuttoa suunnittelemaan, tein myös päätöksen keskeyttää opinnot.

Huhtikuu

Muutto yksin toiselle puolelle kaupunkia. Mikä fiasko, olin koko ajan kipeänä, asunnossa outo haju, asuntonäytössä tuo peittyi edellisen asukkaan mieltymykseen mausteisesta ruoasta, en syytä ketään, mutta sisäilmaongelmaselvittelyt on hitaita, vein asiaa kyllä eteenpäin, mutta nopeampi ratkaisu oli etsiä itselle toinen katto päänsä päälle. Iski myös vyöruusu kierros kaksi. Löysin itselleni sen toisen asunnon, tosin vuokrasopimukseni oli määräaikainen minimissään kolmeksi kuukaudeksi ja pystyisin kahta asuntoa maksamaan korkeintaan kuukauden. 

Toukokuu

Alkukuu meni aika perusarkea eläen, tein kuntoutustuen oheen keikkaa ja oireilin asunnon ilmastosta, pakenin myös osittain oireitani porukoille, hoidatin myös vyöruusun jälkeisen bakteeri-infektion täysin porukoilla majaillen, paikallisvalmisteinen antibiootti on huomattavasti helpompi toisen laittaa kuin itse selkään. Loppukuusta ilmoitin nykyiselle vuokraisännälle ettei edellisen vuokralaisen tarvitse tehdä sen kummempaa loppusiivousta, kuitenkin kuuraan kaiken lattiasta kattoon ennen kuin muutan, noh siivosin loppukuun nykyistä asuntoani saatuani avaimet jo toukokuun lopussa.

Kesäkuu

Muutto ohi, jossain välissä tajusin olevani henkisesti aivan loppu, siitä kaikesta härdellistä kun hoidin muuton kerralla, en antanut itselleni yhtään armoa, itkin vain ja halusin kuolla, terapiapäätöskin oli loppu ja olin ilman mitään apua, soitin psykan polille jossa mulla oli virallisesti lääkärikontakti, järjestivät monen mutkan kautta mulle pari käyntiä tehostetun avohoidon yksikön sairaanhoitajalle. Päätin myös itse katkaista lääkärikontaktin psykan polille, pelkäsin noita käyntejä vuodesta toiseen enkä tullut ikinä kuulluksi, kirjauksissa ei myöskään ikinä ollut ikinä sitä mitä yritin saada sanotuksi. Tästä on kehotettu mua tekemään muistutus ihan alan ammattilaistenkin toimesta. 

Heinäkuu

Asiat oli hyvin, siis ulkoisesti. Sain töitä pidemmälle pätkälle, mulla oli koti, sain hoitokoiran viikoksi, mutta mä en nukkunut, piruvie vaikka mitä tein niin uni ei vaan tullut, tai tuli iltaisin, mutta loppui alta aikayksikön, yritin ottaa terveyskeskukseen yhteyttä, mutta odottelin, odottelin, odottelin ja odottelin vastausta. Sairastin myös vuostuhannen angiinan ja vatsataudin johon kävin hakemassa vauhtia nesteytyksestä päivystyksestä. Vanhenin myös 24-vuotiaaksi, virallisesti olin taas aikuisempi.

Elokuu

Pääsin ravitsemusterapeutille, vihdoin ja viimein, tosin ei kiitos psykan vaan ihan keusoten ja terveyskeskuksen, oon ihan puhtaasti syömishäiriöoireillut syksystä 2020 saakka, pahiten kesästä 2021 kevääseen 2022, olin siis jo tavallaan noussut siihen mennessä kun pääsin ravitsemuksen ammattilaiselle, toki syömisen haastetta ollut tietyissä määrin lapsesta saakka, mutta tässä mittakaavassa terveydelle haitallisesti vasta nyt, kaikki lähti terveellisestä painonpudotuksesta. Aloitin työt oikeasti, alkuun keikkalaisena päiväkoti-koulurintamalla ja sit vammaispuolella oikeesti töissä, elämä hymyili, vai hymyilikö. Luovutin myös unettomuuteni kanssa ja kun terveyskeskuksesta en saanut vastausta menin yksityiselle maksoi mitä maksoi ja sain apua. Kävin kokeilemassa myös mitä on olla isosena, en varsinaisesti hakenut, oli peruutuspaikka ja kun on impulsiivinen ihminen niin kaikkea pitää kokeilla.

Syyskuu

Töitä, arkea, syömishäiriöoireilun provosoitumista, vyöruusu kierros kolme, työterveyslääkäri näki läpi kaiken sen pahan olon ja vaikeuden, ehdotti etten ehkä olisi täysin työkykyinen, vannoin ja vakuutin toisin. Itseasiassa päädyin jopa psyykkisistä syistä päivystykseen ja sain akuutin lähetteen psykalle ja olen ollut siitä lähtien siellä enemmänkin laiminlyödyn adhd:n ja mahdollisen muun nepsyongelman vuoksi kirjoilla, psykoterapia on koko ajan ollut, mutta olen jotenkin hävennyt adhd:ta aina, se on ohimennen diagnosoitu mun ollessa 18-vuotias, ainut vaihtoehto tän hoidoksi olisi ollut vain ja ainoastaan lääkitys, mitään nepsykuntoutusta ei ole esimerkiksi koskaan edes pohdittu, tosin nyt kun on käynyt vähän muutakin ilmi lapsuudesta, nuoruudesta ja nykyhetkestä on suunnitelmia pistetty uusiksi.

Lokakuu

Mut oli määrätty pidemmälle sairaslomalle, työnantajan puolesta tämä oli ehdoton pitää loppuun, kyselin sitten työterveyslääkäriltä, että mikäli sanon itseni irti voinko palata aiemmin töihin toisiin työtehtäviin, kotona olo ei mitenkään tue mielenterveyttä, tai niin väitin, todellisuudessa olin palannut kuntoutustuelta, sairaslomatodistuksessa sama syy kun kuntoutustuen syynä, eikä täten sairaspäivärahapäiviä sairasajan palkan jälkeen, en halunnut alkaa siihen tukiviidakkoon, jälkikäteen ajatellen en kyllä ollut työkykyinen. Työterveyslääkärin mukaan sairasloma koski vain kyseistä työtä ja kirjaa teksteihin, että olen harkinnut loppuun asti, että tarvitsen arkea tukemaan työtä. Irtisanouduin koeajalla ja ryhdyin keikkailemaan jälleen. Psykan polilla lääkäri sanoi samaa kun työterveyslääkäri ekalla tapaamisella, neurologilla myös sama asenne, neurologin puheilla pidin viikon "loman" joka johti siihen, että tein jokaisen ylityötunnin joka vain irtosi. Lokakuun paras asia oli ehdottomasti se, että monen mutkan kautta sain mun aikoinaan hommaaman pesutornin mun kylpyhuoneeseen, se on ollut mun veljellä käytössä, eikä mun edellisen asunnon kylpyhuoneeseen suinkaan mahtunut mitään muuta kun päältätäytettävä pesukone. Suostuin myös kokeilemaan sitä adhd-lääkitystä ensimmäistä kertaa eläissäni, en ole katunut tätä päivääkään. 

Marraskuu

Meinasin marssia ulos töistä, muutamanakin päivänä, olin niin kuormittunut. Kunnes viimeisenä työpäivänä jona sattui työtapaturma (itseasiassa lapselle sattui tapaturma ja olin vain tiellä) tajusin matkalla lääkäriin kun itkin vain turhautumista, että ei hyvänen aika niiden lääkäreiden puheissa mun jaksamattomuudesta on ehkä perää. Yritin kaikki ahdistuksenhallintakeinot, lopulta mun oli pakko hakeutua päivystykseen vielä illalla ihan psyykkisin perustein, kirjotti sairaslomaa seuraavaan psykan soittoaikaan saakka, tästä todistuksesta tasan se hyöty, että saan keikkatyöpaikkojen työnantajille mustaa valkoiselle, että en ole työkykyinen. Edelleenkään en niitä hakemusasioita osaa itse tehdä, sairaalasta ei sosiaalityötä ole tarjolla, yritin keusoten sosiaalityöhön sosiaalityöntarpeenarviota täyttää itsestäni, kahdessa kuukaudessa ei ole vastausta tullut. Luojan kiitos olen alle 30-vuotias etsivä nuorisotyö on ollut tässä apuna, nimittäin, mulla on edelleen sairaspäivärahapäiviä tästä syystä pyöreät nolla joten haen kuntoutustukea, mutta haen sitä sekä eläkevakuutusyhtiöstä, että kelasta, arvioitu käsittelyaika 3 kuukautta (tällä hetkellä haen 30.4. saakka, mutta mikäli se myönnetään saa palkkatuloja olla bruttona vähän päälle 800€), yhteiskunta ohjeistaa ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi käsittelyn ajaksi, mutta mähän olen alle 25-vuotias, en omaa ammatillista tutkintoa enkä täytä työssäoloehtoa, oon myös työkyvytön joten mua ei voi olettaa mihkään työtoimintaan osallistuvaksi joten en saa työttömyyskorvausta joten tämä porras on sinänsä täysin turha, toimeentulotuki ja asumistuki on ainoat jota saan, toimeentulotuen kanssa kela tulkitsi mun oltua puolitoista kuukautta sairaslomalla, että olen saamassa seuraavana päivänä palkkaa, oli oikein eritelly miltä työnantajilta ja minkä verran jne., hyvinvointivaltiossa pitäisi näitä selvitellä, muka yksin, juu ei.

Parasta marraskuussa oli kuitenkin, 7 vuotta vanhat kuulokojeet saivat jäädä eläkkeelle ja tilalle tuli uutta teknologiaa, ääni on luonnollisempi, yhdistyvät suoraan puhelimeen, miinus lienee se, että ovat pienet ja paristojen vaihto on kovin vaikeaa, joku voisi pitää pienikokoisuutta plussana kun ovat huomaamattomammat, mutta mulle on aivan sama huomaako ihmiset vai ei, käytännöllisyys on mulle tärkeempää. 

Joulukuu

Joulukuussa on ollut vähän erilaista kun yleensä, olin alkukuusta seurakunnan nuorten aikuisten leirillä johon en suinkaan kyennyt pystyväni vielä marraskuussa, mutta pystyin. Oon käynyt pari kertaa mettässä laavulla, toki toinen niistä kerroista päättyi epilepsiakohtaukseen keskellä mettää ja voin sanoa, että Hyvinkään kokosessa paikassa jossa pelastustoimi toimii kohtuu hyvin kestää avunsaanti pitkään. Joulu oli poikkeuksellinen, normaalisti omillaan asuessa oon aaton väsännyt jouluruokia ja joulupäivänä ollut porukoilla, tänä jouluna kotiväen sairastaessa aattona olin kaverin perheen joulupöydässä ja joulupäivänä kävi sit toinen kaveri mun luona syömässä. Välipäivät meni hieman taas selvitellessä mitä rahaa ja mistä ja milloin saan. Vuoden lopussa löysin myös sen kotini puuttuvan palasen facebookin annetaan ryhmästä, nojatuoli. Vuodenvaihteen siivosin kotona kaappeja ja laatikoita.

Tiivistetysti vuoteen mahtui paljon, hyvässä ja pahassa, en toivo enää parempaa uutta vuotta, 2018 hyvästeltiin uudenvuoden aattona myöhään illalla, oikeestaan yöllä Tammiston evidenssiassa rakas Darla ja iskä totesi "paska vuos paska päätös, ens vuos parempi vuos" ja sen epävarmempaa ja pelottavampaa vuotta ei ole vielä ollut mitä seuraava vuosi oli.