Pari vuotta takaperin iski koronakatastrofi, samoihin aikoihin mulla oli aika vaikeeta epilepsian kanssa, mursin nilkkani noihin aikoihin, olisi pitänyt myös löytää kohtuuhintainen asunto, näin parhaaksi ratkaisuksi muuttaa takaisin vanhempien nurkkiin miettimään missä välissä on paras aika muuttaa yksin.
Helmikuussa alettiin miettimään kaverin kanssa kimppa-asumista, päädyttiin kokeilemaan tätä hänen luonaan, jos viikko pikkukaksiossa sujuisi hyvin niin miksipä ei. Itseni ollessa tuolla korona saavutti kotiväen joten mun viikko venyi lopulta reiluun kahteen, sillä ehdointahdoin en tuota tautia itselleni hanki. Mietittiin jopa yhteiseloa, katsottiin asuntoja yhdessä, mutta tajusin jotain, viihdyn todella paljon ihmisten parissa, olen sosiaalinen, mutta kaipaan myös niin paljon sitä omaa tilaa ja haluan tehdä asiat juuri niin kun itse haluan. Haluan esimerkiks määrätä miten ja millon siivoan ja syön, pesen pyykkini, tämä on ollut ehkä hieman haaste vanhempien luona asuessakin, en halua, että kukaan edes sanoo mielipiteitään aiheesta kotona.
Hain asuntoja, mulla on nyt pikkukaksio, kohtuullisella vuokralla, kohtuullisen matkan päässä palveluista. Kuvasta poiketen, hellan vaihtoivat uuteen eilen, vanha alkoi olemaan paloturvallisuusriski. Tuo vaatehuone on kyllä kieltämättä asia jota rakastan täällä
Kommentit
Lähetä kommentti